Meriruohoniittyjen merkitys
Meriruohoniittyjä tavataan kaikilla mantereilla Antarktista lukuun ottamatta. Terveillä meriruhoniityillä elää tuhansia kala- ja selkärangatonlajeja, ja ne ovat yksi lajirikkaimmista meriekosysteemeistä. Trooppisissa merissä meriruohoniityt, mangrovemetsät ja koralliriutat muodostavat yhdessä ekologisen linkin, jossa kalat ja selkärangattomat varttuvat meriruohoniityillä ja mangrovemetsissä ja siirtyvät niiltä koralliriutoille.
Meriruohikoilla on valtavan tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, sillä ne sitovat ja varastoivat hiiltä sekä toimivat puskureina happamoitumista vastaan. Meriruohoniityt parantavat myös vedenlaatua suodattamalla vedestä epäpuhtauksia ja bakteereja.
Tärkeät hiilivarastot
Meriruohot sitovat noin 20 prosenttia maapallon hiilestä, vaikka ne vastaavat pinta-alaltaan ainoastaan 0,1 prosenttia maailman merten pinta-alasta. Meriruohoniittyjen hiili on varastoitunut kasvibiomassaan, juuriin sekä orgaanisessa ja epäorgaanisessa muodossa sedimenttiin. Meriruohoniittyjen sedimenteissä ja juuristoissa on vain vähän ravinteita ja happea, mikä merkitsee sitä, että hiili hajoaa paljon hitaammin mutta varastoituu niihin tehokkaammin. Meriruohoniittyihin varastoituu 35 kertaa enemmän hiiltä kuin trooppisiin sademetsiin ja hiili voi sitoutua niihin vuosituhansiksi. Meriruohoniittyjen hiilen sitoutumisen tekee monimutkaiseksi ruohojen pinnalla elävät epifyytit ja hiiltä sitovat mikrobit. Hiilen varastointiin vaikuttavia ympäristötekijöitä tunnetaan edelleen vähän, etenkin Indonesiassa, joka on Malesian ja Filippiinien ohella maailman merellisen biodiversiteetin keskus.
Meriruohoniittyjen tuhoutuessa vapautuu niihin sitoutunut hiili takaisin ilmakehään kiihdyttäen ilmastonmuutosta. Meriruhoniittyjen hiilensidontakykyä heikentävät erilaiset tekijät. Esimerkiksi huono vedenlaatu on tärkein uhka meriruohoniityille. Rehevöitymisen on todettu vähentäneen 100-kertaisesti meriruhoniittyjen hiilensidontaa merenlahdissa. Vedenlaatu on erityisen tärkeä meriruohoniityille, sillä ne tarvitsevat valoa yhteyttääkseen, mutta monien kasvuun vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutus tekee meriruohojen suojelusta haastavaa.
Meriveden lämpeneminen ja rehevöityminen, rannikoiden rakentaminen sekä sedimentaation lisääntyminen metsähakkuista johtuvan eroosion vuoksi ovat tuhonneet meriruohoniittyjä. Myös merenpinnan nousu ja myrskyt lisäävät niiden stressiä. Muita uhkia meriruohoille ovat muun muassa ruoppaus, pohjatroolaus sekä maalta huuhtoutuvat lannoitteet ja torjunta-aineet. Geneettisesti monimuotoisimmat ruohot ovat tulevaisuudessa voittajia.
Nopeaa tuhoa
Maailmanlaajuisesti meriruohoniityt tuhoutuvat huolestuttavalla, noin 7 prosentin vuosivauhdilla. Arvioiden mukaan noin 29 prosenttia maailman meriruohoniityistä on tuhoutunut. Indonesian meriruohoniityt kattavat noin 30,000 km2. Myös ne taantuvat tällä hetkellä kovaa vauhtia, sillä noin 30–40 prosenttia Indonesian meriruohoniityistä on tuhoutunut viime vuosien aikana, lähinnä ihmisen toiminnan vuoksi.
Tähän mennessä meriruohoniittyjen suojelu on jäänyt koralliriuttojen suojelun varjoon, jopa varsinaisilla mertensuojelualueilla, kuten Indonesian toiseksi suurimmalla mertensuojelualueella, Wakatobin meripuistossa Kaakkois-Sulawedellä, Indonesiassa.
Indonesian laaja saaristo kattaa noin 18 000 saarta ja 108 920 km rannikkoa. Indonesian meriekosysteemit pitävät yllä maailman suurinta meriruokatuotantoa. Kaakkois-Aasiassa meriruoka tarjoaa sadoille miljoonille ihmisille heidän ainoan eläinproteiinin lähteensä. Tämä on johtanut valtavaan rannikkoekosysteemeihin kohdistuvaan liikakalastukseen ja samalla meriruohoniittyjen tuhoutumiseen.
Meriruohoniittyjen kunnostus
Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta meriruohoniittyjen kunnostus on äärimmäisen tärkeää. Tällöin niihin varastoitunut hiili saadaan talteen niin, ettei se joudu takaisin ilmakehään, jossa se lisää entisestään hiilidioksidin määrää. Meriruohoniittyjen kunnostus on pitkäaikainen prosessi. Istutustekniikat, istutettava laji sekä paikka, missä istutukset tehdään, ovat kaikki tärkeitä asioita. Suurin osa tähän asti maailmalla toteutetuista istutusprojekteista kattavat pienen pinta-alan.
Meriruohoja voi istuttaa taimista ja siemenistä. Siemenien käyttäminen edistää geneettisen monimuotoisuuden säilymistä. Mikäli käytetään taimia, ne pitäisi ottaa samanlaisesta ympäristöstä, istutuspaikan läheltä. Taimien ja siementen määrä saattaa korreloida istutusprojektin menestyksen kanssa, sillä suuremmalla pinta-alalla toteutettavat istutukset onnistuvat yleensä paremmin.
Indonesiassa, eteläisellä Sulawedellä tehdyssä meriruohoniittyjen kunnostusprojekteissa käytettiin suurikokoista Enhalus acoroides -lajia, joka kasvaa hyvin hiekkaan kylvetystä siemenistä. Sedimentin laatu vaikuttaa voimakkaasti meriruohojen kasvuun ja kasvustojen leviämiseen. Karkeampi sedimentin laatu parantaa meriruohoistutusten menestysmahdollisuuksia.
Jessica Haapkylä
Meribiologi