Hiilensidonta

Hiilen sitominen puihin on tehokkain tapa torjua ilmastonmuutosta. Afrikkalaisiin puihin liittyy erityisen suuria mahdollisuuksia.

Atmosmare-säätiö pitää hiilen sitomista suuriksi kasvatettaviin puihin edelleen halvimpana ja kustannustehokkaimpana tapana poistaa hiiltä ilmakehästä.  Hiilen sitominen kasvaviin puihin on kuitenkin monissa osissa maailmaa muuttunut aiempaa vaikeammaksi jo tapahtuneen lämpenemisen seurauksena.

Monien pohjoisten maiden metsät ovat muuttuneet hiilinieluista hiilipäästöjen lähteiksi tuhohyönteisten, aiempaa voimakkaampien myrskyjen sekä metsäpalojen seurauksena. Myös puolet Amazonian sademetsistä näyttää muuttuneen hiilipäästöjen lähteeksi alueen voimakkaan kuivumisen vuoksi.

Afrikan mantereella saattaa nykyisessä tilanteessa olla selkeästi laajimmat mahdollisuudet sitoa hiilidioksidia suuremmiksi kasvatettaviin puihin.

Eräät afrikkalaiset puulajit kuten erityisesti baobab (Adansonia digitata) ja marula (Sclerocarya spp) voivat kasvaa hyvin suuriksi ja paksuiksi puiksi kuivilla alueilla, joilla mikään muu ei menesty hyvin.  Ne eivät voi palaa metsäpaloissa, ja ne ovat erittäin vastustuskykyisiä hyönteisille ja myrskyille. Ennen kaikkea molemmat puut tuottavat suuria määriä ravitsevaa ruokaa ja kuuluvat tämän vuoksi suosituimpiin puihin kaikkialla missä ne kasvavat.

Avokadoa kutsutaan usein maailman ravitsevimmaksi hedelmäksi, mutta baobabin hedelmien ravintoarvo on vielä kaksi kertaa suurempi. Kuivatuista baobabin hedelmistä on mahdollista tehdä jauhoa, jota voidaan lisätä lukuisiin erilaisiin ruokiin ja elintarvikkeisiin, ja jolla on muun muassa voimakas verenpainetta laskeva vaikutus. Tämä on tärkeää, sillä verenpainetauti aiheuttaa edelleen vuosittain yli yhdeksän miljoonaa ennenaikaista kuolemantapausta.

Baobab kasvaa Botswanassa 70 vuodessa tyypillisesti noin kolmemetriseksi – ja tämä tarkoittaa kolme metriä paksua eikä kolme metriä pitkää puuta. Suurimmat siirtomaakaudella mitatut puut olivat 18 metrin paksuisia.

Baobabien määrä luonnossa on kuitenkin jatkuvasti harventunut sen takia, etteivät ihmiset istuta uusia puita kuolevien vanhojen puiden tilalle.  Viljelijät eivät ole innostuneet baobabien kasvatuksesta, koska istutetut siemenet ovat voineet itää 20 tai 30 vuoden päästä – tai eivät ollenkaan. Lisäksi siemenistä kasvaneet taimet ovat alkaneet tuottaa hedelmää tyypillisesti vasta 15–30 vuoden päästä – tai eivät ollenkaan.  Hedelmää tuottava keskikokoinen puu on voinut tuottaa vuosittain satoja kiloja ravitsevaa hedelmää – tai vain muutamia kiloja.

Photo: Esko Pettay

Photo: Esko Pettay

Ghanassa Ho Technical Universityssä toimiva tutkijaryhmä on nyt päättänyt muuttaa tämän kaiken. Tutkijat ovat kehittäneet menetelmiä, joilla baobabin siemenet saadaan itämään saman tien ja taimet tuottamaan hedelmää jo 1–2 vuoden iässä. Lisäksi tutkijat ovat tunnistaneet lajikkeita tai kantoja, jotka tuottavat suuria puukohtaisia hedelmäsatoja.

Ghanalaisten tutkijoiden unelmana on tehdä baobabista tärkeä uusi viljelykasvi kymmeniin Afrikan maihin ja mahdollisesti myös muiden maanosien kuiville alueille. Baobab kasvaa suureksi ja menestyy hyvin jopa alueilla, joiden sademäärät ovat vain noin 200 milliä vuodessa, mikä on trooppisissa olosuhteissa todella vähän.

Atmosmare on rahoittanut projektia, joka perusti Ghanaan maailman ensimmäisen baobabin viljelyä kokeilevan mallitilan. Atmosmare, Into ja Baorula-verkosto ovat tuottaneet yhdessä Baobab & Marula – New Solutions to Global Warming and Food Security -teoksen (2025), johon on koottu baobabiin ja marulaan liittyvä uusin tutkimustieto.

Atmosmare valmistelee baobabin viljelykokeilun aloittamista myös Namibiassa. Ghanassa se rahoittaa Ghanassa kautta aikojen ensimmäisen baobabin viljelyä opettavan kurssin, jonka kohdryhmänä ovat muista Afrikan maista tulevat tutkijat ja teknikot. Tulossa on myös Baorula-verkoston ja Innon kanssa toteutettu opas baobabin viljelyyn sekä kirja, joka pyrkii edistämään hiilen sidontapalveluilla käytävän kaupan ja sitä säätelevien lakien syntymistä Afrikan mantereella.

Baobabin ja marulan viljely voisi poistaa ilmakehästä suuria määriä hiilidioksidia, parantaa Afrikan maiden elintarviketurvallisuutta ja torjua nykyisten maanviljelyn ja karjankasvatuksen muotojen aiheuttamia ympäristötuhoja.

photo: Esko Pettay